Kuhmon kaupungin uusi hallintomalli kohtasi kompastuksia valtuustokäsittelyssä huhtikuussa. Uudet pienennetyt toimielimet (vain 7 jäsentä) eivät miellyttäneet valtuustoa. Ne todella jättäisivät valtuuston pienemmät ryhmät vaille mahdollisuutta jäsenyyksiin kaupunginhallituksessa tai lauta-/valiokunnissa. Suhteellinen vaali johtaakin tällaiseen tulokseen.
Tulevan valtuuston paikkajakautumaa emme toki tiedä, mutta laskelmia voidaan tehdä nykyisellä jakautumalla. Suhteellisen vaalitavan antama tulos on tarkoittanut nykyisillä voimasuhteilla sitä, että kaksi ensimmäistä paikkaa on mennyt keskustalle ja kolmas sitten automaattisesti seuraavaksi suurimmalle ryhmälle.
Siispä aivan oikeaoppisesti suhteellista vaalitapaa noudattaen on päädytty tilanteeseen, jossa kaupunginvaltuuston, -hallituksen sekä teknisen ja sivistyslautakunnan kymmenestä puheenjohtaja- ja varapuheenjohtajapaikasta keskustalla on kahdeksan ja muilla kaksi. Kansan vaaleissa 2017 osoittama tahto: keskusta 44,1 % äänistä on johtanut tulokseen, että keskustan osuus puheenjohtajapaikoista onkin 80 %! Näinköhän se lainlaatija on tarkoittanut? Kaikissa kunnissa matematiikkaa ei noudateta näin orjallisesti.
Pienet laskelmat paljastavat kuitenkin, että vaatimus 9 jäsenen elimistä ei itse asiassa monessakaan tapauksessa parantaisi pienten ryhmien tilannetta. Tarvitaan kaikilta päättäjiltä ymmärtämystä, että monenlaisia näkemyksiä tarvitaan.
Kunnan hallinnollinen ihanne tavoitetaan parhaiten silloin, kun päätöspöydissä on mahdollisimman monenlaisia ajatuksia. Oleellista määrää enemmän on se, että jokainen ryhmä ja Kuhmon kaupunkiorganisaatio pystyisi valitsemaan edustajansa osaaminen edellä, siten, että myös luottamushenkilöresurssit saadaan parhaaseen käyttöön.
Hiukan oudon kuvan kuntahallinnosta antaa se, että näinä koronapandemian aikoina melkoinen osa kaupunginvaltuuston kokouksista peruutettiin. Valittujen edustajien resursseja ei siis tarvittu silloin, kun syntyi todellinen poikkeustilanne, ns. paha päivä. Onko koko demokraattinen hallintorakenne vai todellisille päättäjille vaivaa aiheuttava kuriositeetti ja koristus? Minusta sen pitää olla voimavara.
Matti-Jussi Pollari
Kaupunginvaltuutettu